Messukylä SAARNA 29.5.11

Messukylä 29.5.11

Rukous-sunnuntain SAARNA

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,

olkoon meidän kanssamme,

kun nyt nousemme kuulemaan tämän Rukous-sunnuntain evankeliumitekstiä

Matteuksen evankeliumin

kuudennesta luvusta:

Jeesus opetti ja sanoi:
"Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin.

He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan,

jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti:

he ovat jo palkkansa saaneet.

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi,

sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi,

joka on salassa.

Isäsi, joka näkee myös sen,

mikä on salassa, palkitsee sinut.

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat,

jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja.

Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Rukoilkaa te siis näin:

- Isä meidän, joka olet taivaissa!
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille velkamme anteeksi,
niin kuin mekin annamme anteeksi niille,
jotka ovat meille velassa.

Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta."

Olisiko kovin tekopyhää pitää rukouksia vaikka Keskustorilla, Vanhan Kirkon edessä, tai vaikka torin jokaisella kulmalla?

Ehkei kuitenkaan tulisi fariseusten kalastelemaa ihmisten suosiota näinä päivinä!

Kun nyt evankeliumitekstin alussa Jeesus käyttää meille vertailukohtana tekopyhiä, niin keitä hän tarkoittaa?

Myös samasta sarjasta lainoppineet saavat Jeesukselta kylmää kyytiä!

Siispä otetaankin ennen rukous-aihetta,

pieni tietoisku saddukeuksista ja fariseuksista, siltä ajalta, jota Raamattu ei meille kerro:

Saddukeukset olivat helleeninen juutalainen yläluokka ja puolue, joka syntyi hasmonialaisaikana noin vuonna 150 eKr.

Saddukeukset hyväksyivät vain Tooran pyhäksi kirjaksi.

Uskonnollisesti he olivat järkeisuskoisia, eivätkä uskoneet mihinkään yliluonnolliseen.

Saddukeuksille uskonto oli elämää varten, eikä elämä uskontoa.

Tämän takia heidän käyttäytymistään leimasi usein nautinnollisuuden tavoittelu.

Saddukeuksiin kuului papiston yläluokan edustajia, mutta myös varakkaita maanomistajia ja muita merkittäviä henkilöitä

He toimivat yhteistyössä Rooman "pakanahallinnon" kanssa,

olivat myötämielisiä hellenistiselle kulttuurille ja olivat varakkaina yläluokkaisina kaukana tavallisen kansan elämästä.

Saddukeusten motiiveihin sopi hyvin yhteistyö Rooman miehittäjähallinnon kanssa, koska se takasi heidän oman asemansa säilymisen

Jokainen voi nyt sitten itse päätellä, mihin vastaavanlaisesti tämän maailmanajan menoon yhtyvää ryhmään saddukeuksia voisi tänä päivänä verrata?

Näin ollen sitten syntyi oppositio viimeisen vuosisadan alkaessa ennen Jeesuksen syntymää.

Alemman papiston ja maallikoiden keskuudessa käynnistyi vastavoima ylemmän papiston saddukealaisille,

ja heitä alettiin nimittää yhteisestä kansasta 'eristetyiksi' l. fariseuksiksi.

He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina.

Farisealaispuolue oli varsinainen kansanpuolue.

Sen pääharrastuksena oli 'vanhinten perinnäissääntöjen” noudattaminen jokapäiväisen elämän pienimpiä yksityisseikkoja myöten.

Koko talmudilainen kirjallisuus on saanut alkunsa farisealaispuolueesta.

Sukupolvi Jeesuksen jälkeen , Jerusalemin hävityksessä tapahtuneen juutalaisten maailman tuuliin hajoamisessa, saddukeukset sitten katosivat ja farisealaisuus ja juutalaisuus merkitsivät samaa.

Tässä nähtiin taas se tosiasia, että valta turmelee, ja ehdoton valta ehdottomasti.

Fariseukset saivat Jeesukselta kynsilleen vähän joka välissä, mutta jotain hyvää joissakin heistä sen ajan yhteiskunnassa oli, varsinkin kun luemme Johanneksen evankeliumia.

Nykyään on sanottu, että meissä jokaisessa asuu pieni fariseus.

Mitenkäs tämä meidän farisealaisuutemme sitten taipuu rukoilemaan huoneessamme?

Vai tekisikö mieli mennä sinne keskustorin kulmalle?

Kuitenkin on sanottu, että

RUKOUS ON SIELUN HENGITYSTÄ!

Kuinka kauan pystyt pidättelemään hengitystäsi?

Eipä kovin kauaa, mutta kuinka kauan pystyt olemaan rukoilematta?

Siinä me kyllä olemme mestareita.

Unohdamme, että rukoushengityksessä saamme puhaltaa ulos elämisen kuonaa ja painetta,

ja vetää sisään hyviä ajatuksia, Jumalan lupauksia, armoa ja toivoa!

Koska me hengitämmekin joka paikassa, niin voimmehan myös rukoilla joka tilanteessa, varaamatta siihen aina erityisiä rukous-aikoja.

Meille putkiaivo-miehille se on tietysti vähän vaikeampaa, sillä jos vaihdamme autonrenkaita, niin se on sitten sitä,

mutta vaimo pystyy kyllä paistamaan lihapullia ja samalla rukoilemaan!

Pirkko Jalovaara sanookin,

että hän sisimmässään on kaiken aikaa rukouksen ja Raamatun maailmassa, kysellen ja kuunnellen.

Eikä myöskään pääse enää irti tästä kierteestä, eikä haluakaan, koska ei voi tietää mitään parempaa.

Meidän tämä ”aivorustinkimme” on siitä kummallinen, että sanotaan siitä käytössä olevan vain noin 10% aivojen koko kapasiteetista!

Nörttiväki tietää, että tietokoneet voivat olla toisen tietokoneen laskenta-käytössä joutoaikana.

Voisiko olla niin, että meidän loppu 90 prossaamme onkin Jumalan käytössä,

jos vain haluamme antaa hänelle salasanan?

Jaa, mikäs se salasana sitten on:

No, esimerkiksi: ”uskonjoh316

Yhteys Jumalaan on kuitenkin aina auki, kunhan me vain haluaisimme ja muistaisimme käyttää sitä.

Sillä jo Jeremian kirjassa meille sanotaan:

…ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen

Olisiko elämä liian helppoa, jos uskoisimme filippiläisille annetun kehotuksen:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon

Entä sitten, kun tietokone on tiltannut, eikä jaksa kissaakaan sanoa, puhumattakaan publikaanin rukouksesta?

Katsoin taanoin Isämeidän rukouksen viittomakielellä, ja siitä syntyi tämä vaihtoehto:

Ensin tuomme kätemme ristinmerkin tavoin ylhäältä rinnan korkeudelle = ISÄ

sitten teemme ympyrän = KAIKKIEN

ja viimeksi painamme kätemme rintaa vasten = MEIDÄN

Sitten HUOKAISEMME murheemme,

sillä Jumala kyllä tietää!

Tässä toteutuu sanonta: Huokauskin on rukous, jos sillä on oikea osoite

ja myöskin toteutuu tämä toisessa lukukappaleessamme Paavali vahvistus roomalaisille:

Myös Henki auttaa meitä,

jotka olemme heikkoja.

Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein.

Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.

Tämä ISÄMEIDÄN-rukous, jota myös HERRAN RUKOUKSEKSI kutsutaan, on niin laaja ja syvällinen, että siitä pitäisi pitää tunnin luento, ja siksi hyppäänkin seuraavaan asiaan:

Kuvitellaanpa, että olemme raamattupiirissä tai jossain muussa ryhmässä, jossa lopuksi sovitaan, että kaikki rukoilevat ääneen loppurukouksen vuorollaan.

Mitenkäs silloin suu pannaan?

Kun olin kohta uskoontulon jälkeen, noin kolme vuosikymmentä sitten, liittynyt tähän Gideon-järjestöön,

ja siellä ihmettelin monien veljien sujuvia ja välillä vähän outojakin rukouksia.

Itse jouduin pähkäilemään aina mitä sanoisin, ja koko homma oli aivan kuin lukossa.

Eli, nyt tässä tarvitaan

Ensimmäisen lukukappaleen Danielin sanoja:

Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme,

emme omaan vanhurskauteemme,

vaan sinun suureen armoosi luottaen.

Herra, kuule!

Herra, anna anteeksi!

Herra, kuuntele ja täytä pyyntömme!

Näemme, että Daniel pyytää ensin anteeksiantoa, ja sitten kuulemaan….

Omalla kohdallani koin, että kun Jumala kerran on antanut anteeksi tällaiselle kaikkia käskyjä rikkoneelle kauppamiehelle,

niin sitten kerran kolahti tämä rukouksen kohta:

niin kuin mekin annamme anteeksi niille…

ja se sai aikaan pysähtymisen.

Tajusin, että avioerovaiheessa en ollut antanut muutamille henkilöille anteeksi heidän toimintaansa.

Kun sitten sain yksipuolisesti antaa heille anteeksi ja rukoilla heidän puolestaan, niin aivan kuin jokin salpa olisi auennut, eikä sen jälkeen ole tarvinnut miettiä, mitä rukouksessa sanoisi.

Anteeksiantohan on usein prosessi tai matka, ja tässäkin nähtiin, että jos olisin jäänyt sinne ”katkeruus-asemalle”, niin monia tärkeitä rukouksia olisi jäänyt rukoilematta!

Tähän anteeksiantopakettiin kuuluu myös itselleen anteeksianto.

Sielunvihollinen nimittäin on taitava kuiskuttelemaan:

”Mitä sinä, tuollainen syntisäkki, nyt vielä yrittelet rukoilla itsesi ja toistenkin puolesta, menisit vain nurkkaan häpeämään.”

Jumala haluaa nimittäin juuri sinut, joka koet olevasi heikko tässä rukous-asiassa, täyttämään paikkasi tässä ”rukousmuurissa”, joka tänä päivänä tarvitaan.

Sitten tästä yhdessä rukoilemisesta yksi käytännön asia:

Meillä Aitomiesten Raamattupiirissä on muutaman vuoden käytössä ollut toimintamalli, jossa kun ensin on rukoiltu yhteisten asioiden puolesta, niin lopuksi jakaudutaan 3-miehen ryhmiin,

joissa käsitellään henkilökohtaiset rukousaiheet.

Tämä on antanut todella hyvää palautetta kipeidenkin asioiden käsittelemisestä veljien kesken.

Tämä on antanut myös toivoa ahdistavissakin asioissa,

joten lopuksi äsken luettuun toisen lukukappaleen Roomalaiskirjeen alkuun vielä viitaten:

Meidät on pelastettu, se on varma toivomme.

Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen,

ei enää ole toivo.

Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee!

Onhan sanottu, että ihminen selviää 40 päivää syömättä, 3 päivää juomatta ja muutamia minuutteja ilman happea, mutta ei hetkeäkään ilman TOIVOA!

Näin me saamme tänä päivänäkin muistaa Jeesuksen sanat:

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Ja tässä toivossa me saamme nousta tunnustamaan yhteisen,

kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,

ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,

astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan,

Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

KAUPPAMIEHEN RAAMATUT

KAUPPAMIEHEN RAAMATUT

Väsynyt kauppamies astui keväisenä iltana pohjalaiskaupungin pyöreän hotellin ovesta sisään. Mies istuutui kirjoituspöydän ääreen. Ilta-aurinko heijasti punasävyiseen hotellihuoneeseen jotenkin epätodellisen ilmapiirin. Pöydän ylälaatikosta, hänen käteensä osui kolmikielinen Uusi-testamentti. Avattuaan etuaukeaman hän tavaili nimilehdelle painetun järjestön nimen ja ihmetteli:

”Mitähän sakkia nämä tällaiset Gideonit oikein ovat?”

Kirja jäi kuitenkin laatikkoon päivän kirjallisten töiden takia, mutta illallisen jälkeen lepäillessä, asia nousi uudelleen mieleen. Kauppamies kysyi itseltään: ”Tuleeko tämä loppuelämä olemaan tätä samaa vouhkaamista kuin nämä pari vuosikymmentä liike-elämässä ovat olleet? Tässäkö on kaikki, eikö ole mitään muuta? Hän otti kirjan jälleen esille, silmäili aukeamaa, johon oli painettu ohjeita, raamatunkohtien löytämiseksi elämän eri tilanteisiin. Moni kirjoitus oli selkeä, vaikkakin miehelle outo. Tapakristillinen koti ja työn takia yksityisesti suoritettu rippikoulu eivät olleet jättäneet nuoreen mieheen mitään uskon ymmärtämisen saati sitten sisäistämisen merkkiä. EräsJumalan tahdosta kertova Uuden testamentin jae iskeytyi kuitenkin erityisesti mieleen : ”...joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4).

Seuraavana aamuna kirjoituspöydän laatikko liukui kiinni ja pyöreän hotellin ovi sulkeutui kauppamiehen selän takana. Aihe ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan, vaan 80-luvun alkupuolella piti sitten hankkia ensimmäinen oma Raamattu. Yrittäjän tapana oli välttää ostamasta mitään huonoa. Niinpä myös raamattumalli oli varustettu ”kaikilla herkuilla”, aina kanteen kullattua omistajan nimeä myöten.

Kirjan lukualustana toimi vanhan, mahonkisen kirjoituspöydän ylälaatikko. Sen saattoi kätevästi tyrkätä kiinni, jos toimistossa pistäytyi joku toinen. Ei nimittäin saanut paljastua, että johtaja luki Raamattua!

Sana teki kuitenkin sen tehtävän, mitä varten se oli lähetetty. Eräänä päivänä kauppamies polvistui työtuolinsa ääreen ja sai luovuttaa elämänsä Jeesukselle. Polvistuessaan hän ajatteli: ”Jos Jeesus todellakin ottaa vastaan tällaisen jokaista käskyä vastaan rikkoneen syntisen, niin siitä vaan sitten!”

Kansanlähetyksen kesäpäivillä, jotka järjestettiin hänen kotikaupungissaan, Raamattu kuitenkin katosi. Mahtoikohan ”vihulainen” kuiskailla, että mitäs tuollaista luet, palaa vaan entiseen hauskaan elämääsi.

Kauppamiehen mielestä uusi elämä oli kuitenkin sitä entistä parempi! Niinpä hän marssi myymälään ostaakseen toisen, nyt ”saarnaajamallisen” Raamatun. Ei niinkään saarnatakseen, vaan nyt jo tutkimisluonteiseksi muuttuneen lukemisen merkintöjen tekoa varten. Eipä hän kuitenkaan silloin aavistanut, että tätä auvoista rauhan aikaa seuraisi vielä melkoinen elämän myllerrys. Se olisikin sitten aivan eri jutun aihe. Myös Gideon-nimeen törmäämisellä oli omat seurauksensa. Se johti myöhemmin tuon raamattulähetystyötä tekevän liikemiesjärjestön jäseneksi. Uusi, aivan erityinen ilo oli Uuden testamentin jakaminen elämänsä alkutaipaleella oleville, sirkeäsilmäisille kolmasluokkalaisille. Näin Raamatusta tuli kauppamiehelle monin eri tavoin jokapäiväistä elämän leipää.

Tampereelle muutettuaan tekevän sorttiselle miehelle siunautui seurakunnallisia tehtäviä. Kun 80-luvun lopulla tehtiin uutta raamatunkäännöstä, hän löysi tiensä Raamattu Kansalle -yhdistykseen. Alkutekstiä ja sanavastaavuutta kunnioittava käännösperiaate tuntui kauppamiehestä tärkeältä, kun Uusi Kirkkoraamattu valmistui vuonna 1992. Silloin tuli ajankohtaiseksi kolmannen Raamatun hankinta. Se oli Genesis-kustannuksen painattama, ja taitettu siten, että vasemmalla sivulla oli vanha käännös ja oikealla uusi.

Näin käännösten vertailu oli helpompaa. Uusia raamatunkäännöksiä vastustavilta kauppamiehen oli tapana kysyä: ”Jos aina olisi vastustettu uutta, niin tällaistako me nyt lukisimme”:

”Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette yxi Käsky wloskeui Keisarild Augustuselda / ette caiki Maailmapiti Werolisexi laskettaman. Ja teme weron laskema oli ensimeinē / ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan.”

Uusi vuosituhat lisäsi sitten kauppamiehen elämän kirjoon saarnaajakurssin. Vuosikymmenen loppupuoli puolestaan toi Suomen Maallikkosaarnaajat ry:n, jonka perustaja-puheenjohtajaksi kauppamies joutui.

Entäpä sitten kauppamies ja Raamattu Kansalle -yhdistys? Tässä toteutui sanonta ”sattumia on vain lihasopassa, kaikella muulla on joku tarkoitus.” Erääseen vuosikokoukseen ”eksyminen” toi mukanaan hallituksen varajäsenyyden, ja sen myötä nykyiseen projektiryhmään osallistumisen.

Mikä tässä sitten voisi olla se tarkoitus? No, ainakin se, että nyt jo eläkkeelle heittäytynyt kauppamies saa olla mukana varmistamassa elämänsä neljännen, ja siten myös viimeisen Raamattunsa valmistumista!

Eikä ainoastaan itseään, vaan myös tuhansia muita varten.

Seppo Nikkanen

kauppamies.fi

STRATEGIABLOGI

Kirkkomme tulevaisuus

Tämän kirjoituksen moottorina on eräs kauppamiehen kirjallinen työ, jonka aikajana ulottuu kauemmas, kuin nyt esillä oleva strategiatyö 2015.
Siksi ajatukset ovat jo pitemmältä ajalta suuntautuneita, ja pelkästään fiktiota, jonka asian toivoisin erityisesti kirkon työntekijöiden huomioivan.

Pikahistoria

Lienee kuitenkin paikallaan hieman valottaa, mistä nämä aatokset ovat alkujuurensa saaneet.
Kauppamiehen uskoontulo 80-luvun alussa, monien kiertelyjen ja kaartelujen jälkeen, toi tien Helsinki-keskeisyydestä Pispalaan. Siellä alueneuvoston jäsenyys (-85) vaihtui pian puheenjohtajuuteen, ja seurakunnan toimintaan lähemmin osallistumiseen. Siltä ajalta on jäänyt ehkä ainoana merkkinä TORPAN MIESTENILLAT, jotka Koiviston Arton aloitteesta käynnistettiin.
Moni varmasti ymmärtää, että yrittäjän istuttaminen virkakirkkoon ei käy helposti, ja tässä tapauksessa ei pitemmän päälle onnistunut ollenkaan.
Siirtyminen eri kristillisten järjestöjen kanssa puuhastelemaan, on aivan oma tarinansa, mutta se aikaansai näkemyksen koko yhteiskristillisestä kentästä.
Yksi episodi kuitenkin kuuluu tähän tilanteeseen. Johtajuus-seminaarin käynnistys työryhmässä törmäsin kansainväliseen DAWN ((Discipling A Whole Nation) seurakunnan kasvumalliin. Sieltä kai alkoi ajatus siitä, että pysyykö kirkko samanlaisena lopunaikoihin saakka, vai alkaako sen jäsenistö muuttaa sitä? HU on ollut tällä tiellä pitkään, ja E4 lienee tämän päivän konkreettinen toimintamalli.
Nyt kun viime vuonna jotkut saivat päähänsä kutsua kauppamiehen seurakuntayhtymän luottamustoimiin ilman äänestäjien mandaattia, niin tämä aika on vain vahvistanut aikaisempia käsityskantoja.
Seurakuntalaisten osallistumisesta puhuminen johtuu osin myös siitä, että maallikkosaarnaajakurssin suorittaneet ovat perustamassa SUOMEN MAALLIKKOSAARNAAJAT-yhdistystä, jonka puheenjohtajana kauppamies toimii.

Sitten varsinaiseen fiktioon, jossa eletään vuotta 2030

A. Holdingyhtiö SUOMEN KIRKKO

Yhtiö saa perusrahoituksensa kirkollisvero-osuutena ja erityisrahoituksen valtion budjetista ja kulttuurirahastoilta suojeltavien kohteiden osalta.
1. Koko kirkon RAKENNUSKANTA on yhtiön hoidossa, ja näin turvataan myös pienten seurakuntien kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet. Samalla tilojen osto, myynti, edelleenvuokraus ja seurakuntien käyttöön vuokraus käy sujuvasti. Kiinteistöhoito-henkilökunta on paikallisestikin yhtiön palveluksessa ja erikoistyöt on ulkoistettu. HAUTAUSMAAtyö on myös keskitetyssä hoidossa. Näissä kahdessa yksikössä työskenteli vielä 2000 luvun alkupuolella lähes 10.000 henkilöä.
2.Kirkon keskusrahasto toimii samassa yksikössä hoitaen seurakuntien työntekijöiden eläkevakuutuskannan ja kirkon sijoitusomaisuuden jakaen määräosan tuotoista evankeliointityön käyttöön.

B. Seurakuntatyö

Paikallis-seurakunnissa on voitu keskittyä kirkon varsinaiseen tehtäväkenttään, sakramenttien hoitamiseen ja evankeliointiin. Uusia työmuotoja ihmisten kohtaamiseen on otettu laajasti käyttöön ja lähetystyö on kasvanut merkittävästi.
Seurakuntaliitokset ja seurakuntayhtymien käyttöönotto myös maakunnissa on vähentänyt päällekkäistä hallintoa ja selkeyttänyt toimintalinjauksia.

Kirkollisveroa on peritty vain yli 16.000 euron vuosituloista ja henkilö- sekä perheyritykset, joiden omistajat eivät kuulu kirkkoon, on vapautettu kirkollisverosta.
Näistä ja toiminnan kohdentumisesta johtuvista syistä kirkkoon on viimeisen kolmen vuoden aikana liittynyt 216.000 uutta jäsentä, ja eroavien määrä on ollut minimaalinen.

Hallinto ja toimistotyöstä on vuosituhannen alkuun verrattuna vapautunut toistatuhatta virkaa ja työsuhdetta, jotka kaikki on siirretty papiston viroiksi lisäämällä erityistehtäviin pastoreita 50% enemmän vertailukohtaan katsoen. Lisäksi virkaehtoihin on lisätty Raamattuun uskominen, sillä eihän yritystenkään kaupallisilla osastoilla pidetä henkilöitä jotka eivät usko tuotteeseen!
Edellä mainittuun toimenpiteeseen viitaten yliopistoissa on eriytetty uskontotutkimus ja pappien koulutus.


C. Ruohonjuuritason toiminta

Koska vuosituhannen alussa yli miljoona ihmistä hukutti elämänsä tyhjyyden alkoholiin ja masennuslääkkeisiin, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jalkauttaa kirkon toiminta kentälle.
Malleina edellä mainittu DAWN, E4, ja mm. Israelin Messiaanisten Juutalaisten pienseurakunnat, jotka ovat kooltaan 50-200 hengen yhteisöjä.
Koska ekumenia ja yhteiskristillisyys oli ollut yläkerran kabineteissa vain tyhjää hyminää, niin ruohonjuuritasolla eri seurakuntien jäsenet lähtivät toimimaan jo viime vuosituhannen lopun lausuman merkeissä:
Me kutsumme kaikki Suomen kristityt liittymään kanssamme rukoukseen, jättämään taakseen asiat, jotka meitä erottavat ja päättämään yhdessä, että tavoitteenamme on uudistaa, innoittaa ja moninkertaistaa nykyiset seurakuntamme ja kirkkomme
SEURAKUNNAN KEHITTÄMISEN KONFERENSSI
HELSINKI 17-20.11.1994

Ihmeen tavoin on myös käynyt toteen Lehtisen Kalen sanoma vuodelta 2001:

Kristittyjen yleinen pappeus (2.Tim.2:2, 1.Piet.2:9)
Suuret maallikkojoukot valtuutetaan toteuttamaan seurakunnan suurinta tehtävää, julistamaan evankeliumia kaikille luoduille rinta rinnan pappien ja muiden työntekijöiden kanssa. Todistamisen lähde kumpuaa läheisestä henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen. Sen muoto ulottuu evankeliumin ja henkilökohtaisen todistuksen kertomisesta rakkauteen. palveluun ja uhraamiseen.

Koska näin toimien Pyhä Henki otettiin oikeasti mukaan kuvaan ja lopunaikojen opetuksesta ihmiset ymmärsivät, että kääntymistä ei pidä jättää hamaan tulevaisuuteen, niin seurakuntien kasvu oli tosiasia. Maailmalla, siis Euroopan ulkopuolella oli jo aikoja sitten nähty tällainen tulos, niin kulkusuunta oli selvä

Kun ihmiselle selvisi, ettei tämä väki olekaan Raamatulla hutkimassa, vaan ovat oikeasti kiinnostuneita miten minä voin, niin jokainen voi kuvitella, kuinka halukkuus avata ovi joko huusholliin tai myös omiin ajatuksiin kasvoi yllättäviin mittasuhteisiin.



Epilogi

Valitettavasti lukija nyt joutuu odottamaan, jos haluaa tietää mitä kaikkea siellä ruohonjuuritasolla sitten oikeasti tapahtui, puhumattakaan naispappeudesta, samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, sekularismistä ja muusta ”sälästä”, josta kirkko tänä päivänä mediassa on tunnettu!

Haastankin jokaista, joka on kirkon tilasta huolestunut, lähtemään liikkeelle, keskustelemaan, tuomaan mielipiteensä niille, jotka ovat päättämässä.
Kahvikeskusteluissa on helppo uhota, mutta ainoastaan käytännön toimilla on merkitystä.

Eikä kaikessa tarvitse edes odotella kirkkolaivan kääntymistä, vaan kun näet lähimmäisen, joka on avun tarpeessa, niin kysy, voinko auttaa.

Jos epäröit, mitä osaisit siinä tilanteessa sanoa, niin Jeesus sanoo sinulle: ”Minä annan teille viisauden puhua (Luuk.21:15)”
Usein kuitenkin riittää, kun osaat kuunnella!

Näin ollen toivotan jokaiselle lukijalle siunattua elämää juuri siinä tehtävässä joka on sinulle annettu


Seppo Nikkanen
www.kauppamies.fi

Raamatun merkitys

Kauppamiehen liike-elämänkaaren kaksi ensimmäistä vuosikymmentä olivat varsin vauhdikkaita ja monivaiheisia. Rautakaupanmyyjäksi 15 vuotiaana ja kolmevitoseen mennessä monen yrityksen pyörittäjäksi.

Ei ihme, että usein tuli ajatuksiin; tätäkö tämä koko elämä on?

Edellä mainitut puuhat nimittäin eivät riittäneet, vaan lisänä olivat monet hallituspaikat ja järjestöjen vetovastuut.

Monenlaista johtajakoulutusta oli saatu ja ”sensitivity trainingit” koettu, mutta jostain pipo kiristi. 80-luvulla piti tutkailla erilaisia elämäntaito oppeja ja filosofioita, aina hindulaiseen TM-systeemiin saakka.

Ne tarjosivat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, vielä paremmaksi ihmiseksi tulemista ja jotkut jopa aivan jumalaksi tulemisen tunteita.

Kuitenkin mikään ei täyttänyt sitä tyhjää tunnetta, joka sai toimimaan entisen kissan tavoin, joka siis kiersi sitä kuumaa puuroa!

Kauppamies oli loputtomien hotelliyöpymisien aikana kyllä nähnyt yöpöydän laatikossa Raamatun, mutta ei se ollut erityisesti hetkauttanut.

Sitten se kuitenkin tarttui käteen, ja piti tutkailla ja mietiskellä GIDEONIEN alkuperää ja tarkoitusta, jotka olivat sen Kirjan sinne lahjoittaneet.

Itse Sanakin alkoi avautua, kun oikein Kirjassa kädestä pitäen ohjattiin erilaisten asioiden äärelle.

Kun aina oli ajatellut uskovien olevan hyviä ja kilttejä ihmisiä, niitä maan hiljaisia, niin ensimmäinen ihmetyksen aihe oli oivallus, että Raamattu onkin kirjoitettu syntisille ihmisille.

Kaikkia käskyjä rikkoneelle tuli ensimmäisen kerran ajatus; entäpä jos…….?

Sana; "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”, avasi mahdollisuuden kokeilla dialogia jonkin uuden yhteyden kanssa.

Riittämättömyytensä ja avuttomuutensa tunnustaminen aikaansai sitten eräänä päivänä kulminaatiopisteensä polvistumisessa työtuolin viereen, ja tunnustukseen; ”Tässä on kuormani, johdata Sinä mihin haluat minun kulkevan!”

Tätä syksyisen, vuoden 1982 päivämäärää ei ole mihinkään kirjattu, mutta se mitä sen jälkeen tapahtui, on vielä aiheena moneen juttuun.

Jos joku ajattelee, että se oli värivaloissa ruusuilla tanssimista vihreillä niityillä, niin ei voi olla enempää väärässä!

Tänä päivänä, kun on saanut olla neljännesvuosisadan tällä tiellä, ja myös mukana GIDEON-työssä, niin jos silloin aikanaan voi todeta; ”ettei Jumalan Sana tyhjänä palaa”, ei tilanne ole muuttunut tänäänkään.

Tämän jutun syntymiseen oli vaikuttamassa erään tahon kysymys: ”Miten elämääni vaikutti, kun olin lukenut Raamatun?”

Jos olisi kysytty Sarasvuon Sisäinen Sankari-kirjasta, niin siihen olisi voinut vastata yhdellä lauseella.

Mutta nyt on tarve vastata kysymykseen ………kun luen Raamattua.

Ensinnäkin Raamatunluku ei ole tästä ”elämän hössötyksestä” johtuen toivomani säännöllisyyden alaista, mutta raamattu- ja miestenpiirit ja rukouskokoukset vähän jämäköittävät asiaan syventymistä.

Uusimpana löytönä on Raamatun luku kronologisesti päivittäin sähköpostin välityksellä.

Sitten, näin muutaman sivun johdannon jälkeen, itse asiaan.

Miten Raamattu on vaikuttanut, ja vaikuttaa koko ajan elämääni?

Luonnollisesti se, että tällaisen syntisen kauppamiehen pelastuminen (Joh.3:16) antaa mahdollisuuden rohkeasti kertoa muille syövereissä kulkeville valon mahdollisuudesta pimeimmälläkin hetkellä.

Rukouksen mahdollisuus on avain, niin itsensä kuin lähimmäistensä asioiden siirtämiseen leveämmille hartioille. Illan tullen voi nukkua rauhassa tähän luottaen, ja aamulla herätä ajatukseen: ”Mitähän se Yläkerran Pomo on tälle päivälle suunnitellut?” Siinä joskus käy niin, että omat suunnitelmat ovat vain suttupaperia!

Monia muitakin asioita tässä voisi käsitellä, mutta tähän ikään liittyvä viimeiseksi.

Joillekin eläkepäivämäärän lähestyminen aiheuttaa ahdistusta, koska sen jälkeen jäljellä ei ole kuin ”viimeinen etappi”.

Kuitenkin tämän päivän eläkkeelle jäävien kuntotaso on todella laaja. Siksi aiheen käsittelyä on helppo siirtää, ja näin ollen syksyllä eläkkeelle jäävä kauppamies haluaakin jättää sinulle kysymyksen:

Oletko menossa ikuisen elämän porteille vai kolkkoa kuolemaa kohti?

Päätös on yksin Sinun!

Puolustusvoimain lippujuhla 2007

Mannerheim

Kauppamies oli kuusivuotias, kun Marsalkka Mannerheim kuoli.

Hesari julkaisi sivukaupalla kuvia hautajaisista, ja se oli pikkupojan mielestä niin hienoa, että ne piti tallettaa.

Kun saksia ei ollut heti näkyvissä, niin leikkaaminen piti suorittaa isän huipputerävällä suutarinveitsellä, jonka lopputuloksena oli kaksiosainen etusormi. Äidin laittaman tupon jälkeen homma kuitenkin jatkui saksilla ja keitetyllä perunalla tehty liimaus siniseen ruutuvihkoon onnistui hyvin.

Kuka meistä tietää miten mikäkin asia elämäämme vaikuttaa, mutta kauppamiehen seinällä Mannerheimin kuva on ollut vuosikymmeniä kunniapaikalla, nyt muutamien vähäpätöisten ansioristien ympäröimänä.

Pispalassa asuessa kauppamiehen ehdoton mielipide oli, että Mannerheimin patsas on siirrettävä keskustaan. Muutto Leinolaan toi mukanaan yhtä ehdottoman päätöksen patsaan säilyttämisestä kävelyreitin varrella.

Tämän iltainen (tai siis kelloa katsoen eilis-) Puolustusvoimien lippujuhlan seppeleen lasku tilaisuus patsaalla kirvoitti muutamia ajatuksia.

Kun patsas 51 vuotta sitten paljastettiin, niin paikalla oli suuri määrä sotaveteraaneja, mutta ei ainuttakaan kaupungin-, valtiovallan-, eikä sotilasjohdon edustajaa. Tästä nuorempi polvi voi yrittää ymmärtää, mitä ”suomettuminen” käytännön tasolla tarkoittaa.

Nyt tilaisuuden avanneen sotilashenkilön puhe oli kuitenkin niin rehellinen ja suoraviivainen, että paikalla ollut kuulija arveli vastaavan puheen pitämisen muutama vuosikymmen sitten tuovan puhujalle lopputilin lyhimmän kaavan mukaan!

Muutosta kuvaa myös nyt ensimmäistä kertaa Raatihuoneella pidetty vastaanotto.

Seppeleenlasku tilaisuuden kruunasi rovasti Esa Eerolan, joka muuten näyttää olevan näissä piireissä papistomme ainut airut, puhe, joka tässä nyt muillekin julkaistakoon:

Tältä kalliota katseli Mannerheim eteenpäin. Kaupunkiin, johon hän olisi tahtonut kulkea vapaasti. Jonka kaduille hän ei verta olisi tahtonut vuodattaa. Edessä olevat ”Vihan päivät” kohtasivat riipaisevalla tavalla niitä jotka päällikkönsä rinnalla katselivat Messukylän peltojen yli kaupunkiin ja myös heitä, jotka Messukylän kirkon maisemissa tunsivat itsensä puolustajiksi. Se oli aikaa, jonka jälkeen sanat sovinto, sovitus, anteeksianto, kokemusten ylitse pääseminen kätkeytyivät katkeruutta ruokkivalla tavalla monien näiden seutujen asukkaiden sisimpään.

Ei voi olla ihmisessä niin paljon rakkautta, että voisi anteeksi antaen ja unohtaen jättää taakseen ne haavat, joita elämän lakeja rikkoen olemme ihmisinä toisillemme tehneet. Eikö historian suurten ja pienien raunioiden keskeltä nousseet eheytyneet elämän rakennelmat todista yli ihmisyyden mahdollisuuksien menevästä Jumalan armon ihmeestä.” Kun tämän näemme ja tunnemme, alamme kertoa Jumalan ihmeteoista - ei vain jossain etäällä, vaan siinä elämässä, joka on sinun ja minun yksityinen elämänosa.

Kansakunta, joka ei nöyrästi kunnioita esi-isien ja -äitien elämäntyötä - kansakunta, joka ei omasta historiastaan etsi Jumalan johdatuksen, suojan ja varjelun merkkejä on kansakunta, joka on altis historian tuulille ja tuiskuille ja katoaa helposti historian hämärään.

Kansakunta, joka tuntee ja tunnustaa, että niin eilinen, tämä päivä kuin huominenkin ovat lyhyt katkelma historian Jumalan suuresta luomistapahtumasta, on kansakunta, jonka tulevassa on aina enemmän mahdollisuuksia kuin mennessä. Siksi tällainen kansa historiansa suurissa juhlahetkissä paljastaa päänsä kiitokseen, julistaa Jumalan kunniaa. Tällaisen kansan elämää ohjaavat toivon näköalat. Tänään puolustusvoimien lippujuhlan päivänä vietämme Toivon-päivää.

Olemmeko me tämän päivän tamperelaiset osa tällaista Toivon kansaa.

Meillä on isänmaa. Meillä saattaa olla vielä isien usko. Ilmaisemme itseämme, myös isiemme uskoa äidinkielellä. Siksi sanomme Suomeamme myös kotimaaksi. Meillä on usko, joka kantaa toivoa ja toivo, joka takaa meille, että huominen on valoisampi, kuin eilinen ja muistuttaa, että eilinenkin oli elämää kantavien muistojen aikaa, johon voi kunniakkaasti katsoa ja muistoja vaalia, niistä oppia ottaa.

Siksi rukouksemme on ”Suomalainen rukous”

Oi Herra käy sä siunaamaan

nää rannat rakkaan synnyinmaan.

Suo aina rauha suloinen

ja estä sota verinen.

Onko tähän muuta lisättävää, kun toivo siitä, että voisimme lähimmäistämme rakastaa ikään, kokoon, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.

ÄITIENPÄIVÄ 2007

Evakkotytön kotiinpaluu

Lehmät tallustivat asemaa kohti Jouluaattona Heinjoen Kääntymän kylästä 1939. Lehmien Käännöstoimiston mukaan keskustelu meni näin: ” Ihan tuntuisi, kuin olisi joulu, kun apeannoksetkin olivat suuremmat.”, johon toinen: ”Mutta miksi ihmeessä meidät lämpimästä läävästä tänne tielle ajettiin, kun muut jäivät sinne, ja kuulin tytönkin sanovan että pakkasta on 40 astetta, eikä lehmiä sellaiseen voi ajaa!”

Silmäillessään kotitalonsa avaraa pirttiä, 19-vuotias tyttö valmistautui asemalle lähtöön, ja ajatteli: ”...näinköhä tätä konsaan ennää näkköö…”.

Pirtissä vanhemmat keskustelivat huhusta Uuraalle tehdystä maihinnoususta, joka osoittautui perättömäksi. Kuitenkin ”aavetykin”, Perkjärvelle sijoitetun kaukotykin, osumat Viipurin keskustassa olivat todellisia kaakosta kuuluvan muunkin jylyn myötä. Isä-herastuomarin rukoushetken jälkeen tyttö hyvästeli perheensä, otti laukkunsa, kävi katsomassa vielä läävään jääneet lehmät ja hyppäsi rekeen.

Juna saavutti Kouvolan monien pommitusten jälkeenkin ehjänä, vaikka matkustajat saivat tehdä matkalla monta syöksyä metsään. Asemalla myös tytönkin härkävaunun kohdalle tuli eläinlääkäri, joka ilmoitti kaikista vaunuista teurastettavan osan lehmistä. Vaunun ovelta tuli kuitenkin jämäkkä toteamus: ”Jos yhenkii viettä, nii viekää miutkii!”. Tarkastaja jatkoi matkaa todeten seuralaisilleen: ”Olipas topakka tyttö!”

Paradoksaalista oli sitten Helsingin liepeille, Hämeenkylään saatettujen valiolehmien kohtalo, kun puolet kuoli kohta punatautiin.

Siitä mitä tapahtui, kun 22-vuotias evakkotyttö 1942 palasi ensimmäisten 90.000 joukossa takaisin kotiseudulleen, olisi ainakin yhden kirjan verran aineksia.

***********************

Siitä yli 60 vuotta kertyi kirjamateriaalia, kunnes aivoinfarkti tyhjensi ”muistilevyn”. Millenium avasi puhtaan lehden, johon ei tullutkaan enää tähän päivään liittyviä merkintöjä. Yhdeksännen vuosikymmenen vaelluksen jälkeen evakkotytön mielisanontoja olivat: ”Torstai o toivoo täynnä” ja ” Mitä se Jumalakkii oikee aatteloo, ku miut on tän unehuttant?”

Vuodenvaihteessa 2007 havaittu aivokasvain lähti ripeästi toimimaan, hukaten puhekyvyn ja osan motoriikkaa. Palvelutalosta siirtyminen vanhainkotiin antoi hyvän hoidon, mutta siellä riehunut Noro-virus vei viimeiset voimat, ja tuli se viimeinen ”toivon torstai”.

Kiirastorstaina rauhaisaan uneen nukkunut sai siirtyä pitkän matkan tehtyään viimeiseen Isän kotiin.

Kukkavihon teksti haudalla kertoo tilanteen:

Oli askel jo kauan verkkaisaa
se kaipuuta levon kertoi.
Sinä lähdit hiljaa luotamme pois,
kuin kynttilä sammunut ois.

Jeesus sanoo: Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan.

Ilmestyskirja vielä vahvistaa:… ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.".

******************************

Kun kauppamies nyt katsoo tätä päivää edesmenneen sukupolven silmin, niin kysymys kuuluu: Miten nämä nyt elävät sukupolvet selviäisivät sodanaikaisesta ajasta saatikka sitten siirtokarjalaisten elämäntilanteesta?

Nykyisin, jos joku katsoo pahasti, tai työpaikalla on vaikeuksia, puhumattakaan parisuhteesta, niin pulloon tai pilleripurkkiin tarttuminen on heti vaihtoehtona!

Sitten, jos joku turvautuu uskoon ja rukoukseen, niin heti löytyvät "maailmantietäjät", joiden mielestä nämä ihmiset pitäisi sulkea laitokseen niiden mukana, jotka pitävät Raamattua elämänsä ohjenuorana.

Tänä päivänä, jos koskaan, kirkollamme on "sadan taalan tilaus" ihmisten henkisessä tilassa auttamiseksi. Kuitenkin näyttää, että "lillukanvarret" ovat tärkeämpiä, kuin tositoimet!

Kauppamies katsoo tätä tilannetta hieman surumielisenä, mutta ei toivottomana, jatkaen neljännesvuosisadan kestänyttä vaellustaan kutsuttuna kristittynä.

Jos jokainen meistä toimisi "Andreas menetelmällä", niin Ylhäällä hymyiltäisiin hyväksyvästi.
Kysytkö mikä tämä menetelmä on: Andreas kutsui vain yhden seuraamaan Jeesusta, Pietarin!

Ei ole sinun ongelmasi tietää, mihin sen ihmisen tie johtaa, jos vain sinä haluat hänet kutsua.

TOIVOSSA ELÄVIN TERVEISIN

Kauppamies

PAASTOAIKA

Miksi paastoan?

Kauppamiehen paastoaminen on alkanut yli kolme vuosikymmentä sitten.

Ensin terveys- ja painonpudotussyistä, mutta uskoontulon jälkeen siihen tuli myös hengellinen aspekti.

Viimeisen vuosikymmenen aikana paastoamiseen on tullut lisänäkökulmaksi kolmen läheisen miehen kuolema paksusuolensyöpään.

Kun nämä hyväkuntoiset 30-50 ikähaarukassa olleet ystävät lähtivät vain vuoden varoitusajalla, niin tuli tarpeelliseksi valvoa, mitä siellä suolessa säilöö!

Miten paastoan?

Pääsiäisajan media on täynnä hellämielistä paastonopetusta, ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli, tai kokisi syyllisyyttä, kun ei oikein pysty.

Nämä ohjeet ovat kuitenkin reilusti ”mies miehelle” puhetta ilman jossitteluja.

Jos joku näistä saa jotain vahvistusta, niin hyvä on, mutta ei kannata lähettää palautetta ”siitä oikeasta tavasta”, koska kauppamies kuitenkin tulee tekemään näin!

Ensiksi on tärkeä päättää paaston aika ajoissa. Psyyke alkaa nimittäin vähentää ”mässyttelyä”, kun aika alkaa lähestyä.

Koska kauppamiehen 2xvuodessa paastojakso on neliviikkoinen, niin ensimmäinen jakso on aina pääsiäiseen päättyvä. Syyspaasto liikkuu sitten vapaammin loka-marraskuulla.

Viikko 1

Tämä viikko on paastoon laskeutuminen, muistithan siis miksi laskiaista vietetään?

Salaatteja, hedelmiä ja reilusti puhdasta vettä. Määrät eivät ole tärkeitä, sillä tarkoitus on täyttää suoli puhtailla aineilla ja lykätä sieltä myrkyt ja muut moskat pois.

Kahvinkittaajien on syytä alkaa vähentäminen jo muutamia viikkoja ennen, jollei halua päänsärkyä ja muita vieroitusoireita.

Kauppamies on ratkaissut ongelman pikkukupillisella kahvia aamuisin.

Viikko 2

Ensimmäisinä päivinä jotain luonnonmukaista ulostuslääkettä vatsan pehmentämiseksi. Luumumehu on myös poikaa.

Sitten luontaistuotekauppaan ostamaan biologisesti viljeltyjä vihannes- ja hedelmämehuja oman maun mukaan.

Kauppamies on litkinyt niin peruna-, selleri- kuin hapankaalimehut, mutta ei ole enää niistä kovin hullaantunut!

Jos joku haluaa kysyä näläntunteesta, niin se häviää viimeistään kolmantena päivänä. Jos sitä edelleen ilmenee, niin muista, että se tulee korvien välistä!

Toisen viikon tärkein toimitus on perähuuhtelu. Joka toinen päivä tehtävä homma ei ole ainakaan ensikertaiselle kovin mieluisaa, mutta mitään muutakaan konstia ei ole kaikkien mömmöjen saamiseksi suolesta.

Siitä olisi monenlaisa hauskojakin juttuja, mutta olkoon tällä kertaa.

Määrättyjen tasapainotilojen pitämiseksi kauppamiehen aamupöydässä on 3 pilleripurkkia. Kalaöljy ja valkosipuli kuuluvat muuhunkin aikaan, mutta

GeleeRoyale kuuluu paastoaikaan. Tämä mehiläiskuningattaren ruokamehusta tehty tuote sisältää laajakirjoisesti tärkeitä hivenaineita.

Viikko 3

Vedenjuontia ei pidä unohtaa, kun mehulasille on jo löytynyt oikea rytmi.

Koko paastonajan ulkoilulle pitää löytää tasainen aikataulu. Eikä sitten mitään ”veren maku suussa”-lenkkejä.

Asianharrastaja ei välttele tänä aikana mitään tilaisuuksia, mutta ei myöskään ole ensimmäisenä mainostamassa olevansa paastolla.

Kauppamies on pannut merkille paaston aikana käyttävissä olevan ajan lisääntymisen. Se syntyy, kun ruokailuun, ja sen jälkeiseen väsymiseen ei mene aikaa ja untakaan ei loppuajasta tarvitse entistä määrää.

Niin että ehtii tehdä enemmän töitä, vai?

No, ei varmaan, vaan työt tulevat tehdyksi nopeammin, ja jää vielä enemmän aikaa perheelle, lukemisella, ETM:lle, unohtamatta raamatunlukua ja rukousta.

Jaa, että mikä ETM? Sehän on kalenterimerkintä, joka kuuluu olla jokaisen kiireisen ohjelmassa vähintään parikertaa viikossa ja 1-2 tuntia kerrallaan.

Kauppamiehelle se tarkoittaa: En Tee Mitään, mutta fiksummat voivat sen laittaa vaikka muotoon Elämisen Tason Miettimistä.

Viikko 4

Paastosta nousu on tämän viikon nimi, eli viikko 1 käänteisesti, mutta annokset pieninä määrinä useana kertana.

Tarkoituksena on nyt sitten täyttää tyhjentynyt suoli puhtailla aineilla.

Tässä vaiheessa fyysisen hyvinvoinnin lisäksi avautuu tunne siitä, että mikään ei voi sinua hallita, sillä olet voittanut kiusaukset.

Ettei kuitenkaan tuntuisi liian ylevältä, niin kannattaa muistaa, että pikkulipsahdukset Isä antaa anteeksi.

Ensikertalainen

Viikon paastolla kannattaa aloittaa, ja valmiita paastopaketteja on saatavilla.

Tämä ei sovi kaikille, joten omia tuntemuksia kannattaa seurata.

Jos tähän lopuksi ottaisi muutaman ääriesimerkin.

Aikanaan naapurissamme asunut tekniikan tohtori päätti aloittaa ”kimppapaaston”. Hän korvasi aamupalan mehulla, mutta Hervannan bussissa kuoleman varjo hiipi hänen ylleen, ja päästyään korkeakoululle, hän syöksyi Erkkeriin aamupalalle, ja voi edelleenkin hyvin.

Toisessa päässä aihepiiriä on kaveri, joka piti 40 päivän vesipaaston, ja kun menin esittäytymään tälle ”lommoposkelle”, niin vastaus oli: ”Kyll sää munt tunnet!”

Joten jokainen taaplatkoon tyylillään, mutta mässäilijöille voi käydä kuin demarien vaalimainokselle; ruuan väärinkäyttöä!