ITSENÄISYYS 2006
Aamun alkaessa kääntyä kohti ITSENÄISYYS-päivää, niin olkoon paikallaan muutamia ”hajatuksia” (siis haja-ajatuksia) tästä rakkaasta itsenäisyydestämme. Kannakselaisen evakkoperheen poikana , joka sattui syntymään Satakuntaan yli 61 vuotta sitten, mieleen tulevat ”entä jos” –tilanteet. Televisiokin on auttanut hahmottamaan toisenlaisen ratkaisun seurauksia. Näin ollen tulee vieläkin suurempi kiitosmieli niitä kohtaan , jotka homman hoitelivat tähän kohtuulliseen ratkaisuun. Kun kauppamiehen vanhemmat lähtivät välirauhan aikana rakentamaan tuhottuja kotitilojaan, niin kukaan ei kysynyt, saadaanko työstä vähimmäispalkka 40 tuntisella työajalla, ja mistä momentilta rakennuskustannukset. Siksi toinen poislähtö varmasti oli kipeä, varsinkin kun ei ollut varmaa, säilyykö kotimaa, johon mennä. Sitten kun Vihtori Vesterinen (isoäidin sukuhaaraa) oli Enckellin ja Helon kanssa allekirjoittanut talvella –47 Pariisissa rauhansopimuksen, niin oli varmaa ettei ole takaisin paluuta. Jos täst