ITSENÄISYYS 2006

Aamun alkaessa kääntyä kohti ITSENÄISYYS-päivää, niin olkoon paikallaan muutamia ”hajatuksia” (siis haja-ajatuksia) tästä rakkaasta itsenäisyydestämme.


Kannakselaisen evakkoperheen poikana, joka sattui syntymään Satakuntaan yli 61 vuotta sitten, mieleen tulevat ”entä jos” –tilanteet.

Televisiokin on auttanut hahmottamaan toisenlaisen ratkaisun seurauksia. Näin ollen tulee vieläkin suurempi kiitosmieli niitä kohtaan, jotka homman hoitelivat tähän kohtuulliseen ratkaisuun.

Kun kauppamiehen vanhemmat lähtivät välirauhan aikana rakentamaan tuhottuja kotitilojaan, niin kukaan ei kysynyt, saadaanko työstä vähimmäispalkka 40 tuntisella työajalla, ja mistä momentilta rakennuskustannukset.

Siksi toinen poislähtö varmasti oli kipeä, varsinkin kun ei ollut varmaa, säilyykö kotimaa, johon mennä.

Sitten kun Vihtori Vesterinen (isoäidin sukuhaaraa) oli Enckellin ja Helon kanssa allekirjoittanut talvella –47 Pariisissa rauhansopimuksen, niin oli varmaa ettei ole takaisin paluuta. Jos tästä nyt joku haluaisi vetää johtopäätöksen Karjala Seuran tyyppisestä Karjalan takaisinotosta, niin ”ei niin suurta valhetta, ettei totta toinen puoli”.

Tähän sopinee tosijuttu , kun kauppamiehen väki oli Petroskoin korpimaisemissa erääseen kylään rakentamassa vesilaitosta.

Heillä oli tosikätevä ratkaisumalli; Karjalan Tasavalta julistautuu tänään itsenäiseksi, julistaa huomenna sodan Suomea vastaan ja antautuu ehdoitta ylihuomenna!

Realiteetit tulevat kuitenkin esiin kauppamiehen lukupöydällä olevasta Anna Politkovskajan kirjasta Putinin Venäjä. Tätä kaveria ei uudestisyntynyt Urkkikaan vetäisi mihinkään sopimukseen.

Kuitenkin naapurin kanssa on eletty vuosisatoja, joten kaikkien kannattaisi lukea Unto Seppäsen (äitinsä oli Nikkasia) kirja ”Markku, ja hänen sukunsa”. Kun junayhteys 1870 avautui Pietariin, niin Markun ”palvelupisnes” eli kulta-aikoja.

Tänään kauppamiehen ”viisariteoriassa” on toinen ääripää Aamulehden Matti Apusen lausunto, että investointi Venäjälle on kuin pelaisi venäläistä rulettia niin päin, että rullassa on viisi panosta. Toisen pään esimerkki on kauppamiehen koulukaverin, Rantasen Pentin WÜRTH, joka on menestyksellisesti levittänyt myymälöitään ympäri Venäjän.

Joten jokainen pelatkoon niillä panoksilla, mihin rohkeus riittää.

Näin ollen meidän on tyytyminen tähän itsenäiseen elämäämme ”suloisessa Suomessamme” ja ”parahalla Pirkanmaalla”, vaikka sosialidemokraatit hallitsevatkin tätä porvarillista maatamme!

Mutta jos joku taas ensivuonna tähän aikaan valittaa, niin tosiasiahan on, että ”sitä saa, mitä maaliskuussa tilaa”.

SIUNATTUA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ MEILLE KAIKILLE!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunnan tulevaisuus