KAUPPAMIES

KAUPPAMIEHEN KAANON

torstaina, maaliskuuta 20, 2008

STRATEGIABLOGI

Kirkkomme tulevaisuus


Tämän kirjoituksen moottorina on eräs kauppamiehen kirjallinen työ, jonka aikajana ulottuu kauemmas, kuin nyt esillä oleva strategiatyö 2015.
Siksi ajatukset ovat jo pitemmältä ajalta suuntautuneita, ja pelkästään fiktiota, jonka asian toivoisin erityisesti kirkon työntekijöiden huomioivan.

Pikahistoria

Lienee kuitenkin paikallaan hieman valottaa, mistä nämä aatokset ovat alkujuurensa saaneet.
Kauppamiehen uskoontulo 80-luvun alussa, monien kiertelyjen ja kaartelujen jälkeen, toi tien Helsinki-keskeisyydestä Pispalaan. Siellä alueneuvoston jäsenyys (-85) vaihtui pian puheenjohtajuuteen, ja seurakunnan toimintaan lähemmin osallistumiseen. Siltä ajalta on jäänyt ehkä ainoana merkkinä TORPAN MIESTENILLAT, jotka Koiviston Arton aloitteesta käynnistettiin.
Moni varmasti ymmärtää, että yrittäjän istuttaminen virkakirkkoon ei käy helposti, ja tässä tapauksessa ei pitemmän päälle onnistunut ollenkaan.
Siirtyminen eri kristillisten järjestöjen kanssa puuhastelemaan, on aivan oma tarinansa, mutta se aikaansai näkemyksen koko yhteiskristillisestä kentästä.
Yksi episodi kuitenkin kuuluu tähän tilanteeseen. Johtajuus-seminaarin käynnistys työryhmässä törmäsin kansainväliseen DAWN ((Discipling A Whole Nation) seurakunnan kasvumalliin. Sieltä kai alkoi ajatus siitä, että pysyykö kirkko samanlaisena lopunaikoihin saakka, vai alkaako sen jäsenistö muuttaa sitä? HU on ollut tällä tiellä pitkään, ja E4 lienee tämän päivän konkreettinen toimintamalli.
Nyt kun viime vuonna jotkut saivat päähänsä kutsua kauppamiehen seurakuntayhtymän luottamustoimiin ilman äänestäjien mandaattia, niin tämä aika on vain vahvistanut aikaisempia käsityskantoja.
Seurakuntalaisten osallistumisesta puhuminen johtuu osin myös siitä, että maallikkosaarnaajakurssin suorittaneet ovat perustamassa SUOMEN MAALLIKKOSAARNAAJAT-yhdistystä, jonka puheenjohtajana kauppamies toimii.

Sitten varsinaiseen fiktioon, jossa eletään vuotta 2030

A. Holdingyhtiö SUOMEN KIRKKO


Yhtiö saa perusrahoituksensa kirkollisvero-osuutena ja erityisrahoituksen valtion budjetista ja kulttuurirahastoilta suojeltavien kohteiden osalta.
1. Koko kirkon RAKENNUSKANTA on yhtiön hoidossa, ja näin turvataan myös pienten seurakuntien kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet. Samalla tilojen osto, myynti, edelleenvuokraus ja seurakuntien käyttöön vuokraus käy sujuvasti. Kiinteistöhoito-henkilökunta on paikallisestikin yhtiön palveluksessa ja erikoistyöt on ulkoistettu. HAUTAUSMAAtyö on myös keskitetyssä hoidossa. Näissä kahdessa yksikössä työskenteli vielä 2000 luvun alkupuolella lähes 10.000 henkilöä.
2.Kirkon keskusrahasto toimii samassa yksikössä hoitaen seurakuntien työntekijöiden eläkevakuutuskannan ja kirkon sijoitusomaisuuden jakaen määräosan tuotoista evankeliointityön käyttöön.

B. Seurakuntatyö

Paikallis-seurakunnissa on voitu keskittyä kirkon varsinaiseen tehtäväkenttään, sakramenttien hoitamiseen ja evankeliointiin. Uusia työmuotoja ihmisten kohtaamiseen on otettu laajasti käyttöön ja lähetystyö on kasvanut merkittävästi.
Seurakuntaliitokset ja seurakuntayhtymien käyttöönotto myös maakunnissa on vähentänyt päällekkäistä hallintoa ja selkeyttänyt toimintalinjauksia.

Kirkollisveroa on peritty vain yli 16.000 euron vuosituloista ja henkilö- sekä perheyritykset, joiden omistajat eivät kuulu kirkkoon, on vapautettu kirkollisverosta.
Näistä ja toiminnan kohdentumisesta johtuvista syistä kirkkoon on viimeisen kolmen vuoden aikana liittynyt 216.000 uutta jäsentä, ja eroavien määrä on ollut minimaalinen.

Hallinto ja toimistotyöstä on vuosituhannen alkuun verrattuna vapautunut toistatuhatta virkaa ja työsuhdetta, jotka kaikki on siirretty papiston viroiksi lisäämällä erityistehtäviin pastoreita 50% enemmän vertailukohtaan katsoen. Lisäksi virkaehtoihin on lisätty Raamattuun uskominen, sillä eihän yritystenkään kaupallisilla osastoilla pidetä henkilöitä jotka eivät usko tuotteeseen!
Edellä mainittuun toimenpiteeseen viitaten yliopistoissa on eriytetty uskontotutkimus ja pappien koulutus.


C. Ruohonjuuritason toiminta


Koska vuosituhannen alussa yli miljoona ihmistä hukutti elämänsä tyhjyyden alkoholiin ja masennuslääkkeisiin, ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin jalkauttaa kirkon toiminta kentälle.
Malleina edellä mainittu DAWN, E4, ja mm. Israelin Messiaanisten Juutalaisten pienseurakunnat, jotka ovat kooltaan 50-200 hengen yhteisöjä.
Koska ekumenia ja yhteiskristillisyys oli ollut yläkerran kabineteissa vain tyhjää hyminää, niin ruohonjuuritasolla eri seurakuntien jäsenet lähtivät toimimaan jo viime vuosituhannen lopun lausuman merkeissä:
Me kutsumme kaikki Suomen kristityt liittymään kanssamme rukoukseen, jättämään taakseen asiat, jotka meitä erottavat ja päättämään yhdessä, että tavoitteenamme on uudistaa, innoittaa ja moninkertaistaa nykyiset seurakuntamme ja kirkkomme
SEURAKUNNAN KEHITTÄMISEN KONFERENSSI
HELSINKI 17-20.11.1994

Ihmeen tavoin on myös käynyt toteen Lehtisen Kalen sanoma vuodelta 2001:

Kristittyjen yleinen pappeus (2.Tim.2:2, 1.Piet.2:9)
Suuret maallikkojoukot valtuutetaan toteuttamaan seurakunnan suurinta tehtävää, julistamaan evankeliumia kaikille luoduille rinta rinnan pappien ja muiden työntekijöiden kanssa. Todistamisen lähde kumpuaa läheisestä henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen. Sen muoto ulottuu evankeliumin ja henkilökohtaisen todistuksen kertomisesta rakkauteen. palveluun ja uhraamiseen.


Koska näin toimien Pyhä Henki otettiin oikeasti mukaan kuvaan ja lopunaikojen opetuksesta ihmiset ymmärsivät, että kääntymistä ei pidä jättää hamaan tulevaisuuteen, niin seurakuntien kasvu oli tosiasia. Maailmalla, siis Euroopan ulkopuolella oli jo aikoja sitten nähty tällainen tulos, niin kulkusuunta oli selvä

Kun ihmiselle selvisi, ettei tämä väki olekaan Raamatulla hutkimassa, vaan ovat oikeasti kiinnostuneita miten minä voin, niin jokainen voi kuvitella, kuinka halukkuus avata ovi joko huusholliin tai myös omiin ajatuksiin kasvoi yllättäviin mittasuhteisiin.



Epilogi

Valitettavasti lukija nyt joutuu odottamaan, jos haluaa tietää mitä kaikkea siellä ruohonjuuritasolla sitten oikeasti tapahtui, puhumattakaan naispappeudesta, samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, sekularismistä ja muusta ”sälästä”, josta kirkko tänä päivänä mediassa on tunnettu!

Haastankin jokaista, joka on kirkon tilasta huolestunut, lähtemään liikkeelle, keskustelemaan, tuomaan mielipiteensä niille, jotka ovat päättämässä.
Kahvikeskusteluissa on helppo uhota, mutta ainoastaan käytännön toimilla on merkitystä.

Eikä kaikessa tarvitse edes odotella kirkkolaivan kääntymistä, vaan kun näet lähimmäisen, joka on avun tarpeessa, niin kysy, voinko auttaa.

Jos epäröit, mitä osaisit siinä tilanteessa sanoa, niin Jeesus sanoo sinulle: ”Minä annan teille viisauden puhua (Luuk.21:15)”
Usein kuitenkin riittää, kun osaat kuunnella!

Näin ollen toivotan jokaiselle lukijalle siunattua elämää juuri siinä tehtävässä joka on sinulle annettu


Seppo Nikkanen

www.kauppamies.fi