KAUPPAMIES

Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olkoon meidän kanssamme, kun nyt käymme katsomaan mitä meille on tarkoitettu tälle sunnuntaille. Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta, mutta myös katsomista menneeseen, ennen viikon päästä tulevaa tuomiosunnuntaita. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Tämän päivän Kirkkokäsikirjan toinen lukukappale 2. Piet. 3: 8-14, 18 kuvaa hyvin tilannetta: Älkää, rakkaat ys

Koska Aamulehti ei enää halunnut julkaista ensi maanantain (16.9.13) valmista päätöstä sotkevaa juttua, niin tässä teille sitten se on: Me itsekkäät autoilijat? Tunnelisopassa lienee jo riittävästi mausteita, mutta jos vielä sallittaneen 50 vuoden aikana yli 2 miljoonaa kilometriä yli kolmessakymmenessä maassa sompailleelle, puolueisiin kuulumattomalle kauppamiehelle muutama ”teesi”? 1.   Pysähtymätön liikenne vetää paremmin! Muutamalla sillalla tämä vähäinen liikenne voitaisiin ohjata niin, ettei pysähtymisiä tulisi. Viimekuussa Miamissakin oli kauniita siltoja, jotka eivät pilaisi Mustalahden tunnelmaa, varsinkaan talvella. Ja tilaahan nykyisille väylille on rakentaa, jos vain halutaan! 2. Liikenneympyrä-oppia kaivattaisiin? ”Liikennevalomanialle” pitäisi tehdä niistä vaihtoehto jatkuvasti ”tökkivälle” liikenteelle. Jos valot tarvitaan, niin sallittava erillismerkillä kääntyminen oikealle punaisilla. 3. Kaikkien ei tarvitse päästä kaikista paikoista kaikkiall

Apostolien päivä Herran palveluksessa Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olkoon meidän kanssamme, kun nyt nousemme kuulemaan tämän sunnuntain evankeliumitekstiä Luukkaan evankeliumin viidennen luvun alusta: Kun Jeesus eräänä päivänä seisoi Gennesaretinjärven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään kuulemassa Jumalan sanaa, hän näki rannassa kaksi venettä. Kalastajat olivat nousseet niistä ja huuhtoivat verkkojaan. Jeesus astui toiseen veneistä ja pyysi Simonia, jonka vene se oli, soutamaan rannasta vähän ulommaksi. Sitten hän opetti kansaa veneessä istuen.  Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: "Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne." Tähän Simon vastasi: "Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket." Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. He v