Opetuspuhe PALATSISEURAKUNTA 17.11.13
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
olkoon meidän kanssamme,
kun nyt käymme katsomaan mitä meille on tarkoitettu tälle
sunnuntaille.
Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen
sunnuntai.
Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja
Kristuksen paluun odotusta, mutta myös katsomista menneeseen, ennen viikon
päästä tulevaa tuomiosunnuntaita.
Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen
kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.
Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä
elämästä.
Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä
vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän
työn päätökseen.
Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia
taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Tämän päivän Kirkkokäsikirjan toinen lukukappale
2. Piet.
3: 8-14, 18 kuvaa
hyvin tilannetta:
Älkää,
rakkaat ystävät, unohtako tätä: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja
tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Ei
Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on
myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua
kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. Herran päivä tulee
kuin varas.
Sinä
päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat.
Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.
Koska
tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa
teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa
- tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet
sulamaan kuumuudesta.
Mutta
meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja
uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee.
Rakkaat ystävät!
Rakkaat ystävät!
Kun
te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita
teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha.
≥≥
Kasvakaa
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia
nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.
Toivon
mukaan kaiken tämän edes pääpiirteittään ymmärrämme ja otamme onkeemme.
Silloin
tämän päivän evankeliumiteksti Matteuksessa, joka puhuu viisaiden ja tyhmien
neitsyiden seikkailuista, voisi jättää meidän mieleemme ainakin sen viimeisen
lauseen:
”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Kun
nyt katselemme tämän päivän tapahtumia niin maailmalla kuin kotosuomessa, niin
ei voi olla ymmärtämättä mitä Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin alussa:
"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut
lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Siksi toivonkin, että nämä ajatukset Roomalaiskirjeen
alusta syöpyisivät mieleenne:
-
että emme häpeäisi evankeliumia
-
että uskoisimme,
että se on Jumalan voima, joka tuo pelastuksen kaikille
-
ja, että uskosta
vanhurskas saa elää, tai niin kuin vanha- ja RK käännös sanoo: Vanhurskas on
elävä uskosta.
Tämä
vanhurskausasia tuli tässä jokin aika sitten esille miestenpiirin
Matteus-luennan yhteydessä, ja yritin sitä selittää, että kun kerran olen 68
vuotta vanha, ja omasta mielestäni hurskas, niin eikö se riitä?
En
kuitenkaan osannut sitä sanoa niin kuin Luther, jonka tekstin tässä luen, etten
laittaisi omiani:
Ihmisjärki ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään
sitä omaksua ja ymmärtää. Olemuksensa puolesta se ei ole mitään muuta, kuin
tietoa Kristuksesta, siis uskoa, jolla sydämessä tartutaan Kristukseen, että
hän on antanut itsensä lunnaiksi meidän, ja meidän syntiemme tähden.
Tästä syystä kristittyjen vanhurskaus on ainoastaan siinä, että
vanhurskaus luetaan heidän hyväkseen, ei siinä, että se olisi kiinteä osa
heidän olemustaan!
Luther
on tässäkin aika hauska, kun hän sanoo:
Ihmisjärki
ei voi tätä vanhurskautta löytää, eikä löydettyään sitä omaksua ja ymmärtää?
Hän
tietää valmiiksi, että me sitä etsimme omin voimin, emmekä heittäydy uskon
varaan!
Nyt kun
sitten olemme todenneet kaikki olevamme tällä lupauksella vanhurskaita, niin
mitenkäs’ tätä valvomista sitten suoritetaan?
*****
Ensinnäkin
siitä varmaan voimme olla yhtä mieltä, että Raamattua lukemalla voimme olla
tietoisia, mitä varten tämä valvominen on tärkeää?
Kuinka
monella on Raamattu Kansalle käännös?
***
Hyvä,
mutta kyllä Pyhä Henki avaa Sanan myös muiden käännösten kautta!
Kuinka
moni on ymmärtänyt kaikki mitä siellä lukee?
***
Jahas’,
sittenhän en tullut tänne turhaan?
Vitsi,
vitsi! Tämä oli nyt aasinsilta takaisin Raamattu Kansalle asiaan, kun olen
siinä saanut olla vähän puuhastelemassa.
Onhan
monenlaisia selitysteoksia pilvin pimein ja nettitiedostoja, joista voimme
ammentaa lisätietoa.
Filippuskin
sanoi hoviherralle: Ymmärrätkö mitä luet? Tämähän vastasi, etten tietenkään,
kun kukaan ei selitä!
Mutta
aiheeseen liittyen, voin kertoa teille vähän sisäpiiritietoja RK:n
tulevaisuuden suunnitelmista.
Tähän
tilanteeseen olemme valmistelemassa maailmalla paljon käytettyä ”study Bible”
versiota. Eli siis kommentaari Raamattua, jossa olisi tarkemmat selostukset
kuin mitä nyt Suomessa käytössä olevissa.
En
nyt käytä tässä Jeesus-menetelmää, ja sano, että älkää kertoko kellekään! Raamatustahan
muistamme, että sittenhän vasta immeiset kertoivatkin?
Oli
käänös mikä hyvänsä, niin me ymmärrämme, että Raamattu on kristityille pyhä
kirja, koska sen välityksellä Jumala ilmaisee tahtonsa. Kaikkea opetusta on
arvioitava Raamatun mukaan.
Raamattuun
ihmiset ovat kirjoittaneet sen, mitä ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Näin
Raamatussa on sekä jumalallinen että inhimillinen puoli.
Raamatussa
kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäni.
Rakkauden kaksoiskäsky on käskyistä tärkein, se tiivistää Vanhan ja Uuden
testamentin.
****
Mennäänpä
nyt sitten Valvomisen toiseen asiaan.
Mehän kaikki tiedämme, että rukous on tapa olla Jumalan kasvojen edessä.
Hän näkee meidät joka hetki ja tietää, mitä tarvitsemme. Jumala kehottaa
rukoilemaan hädässä ja luottamaan hänen apuunsa.
Filippiläiskirjeen
lopussa, luku 4:6-7 Paavali sanoo näin:
6. Älkää olko mistään huolissanne, vaan
kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan
tietoon,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee
teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Joskus
voimme olla tilanteessa, etteivät voimamme oikein riitä rukoukseenkaan.
Silloin
on hyvä muistaa, että huokauskin on rukous, kun sillä on oikea osoite.
Tässä
muutamia ajatuksia rukouksesta:
-
Tässä maailman
melskeessä on vaikea löytää hiljaista hetkeä rukoukseen, mutta sinä voit halutessasi
pysäyttää oman maailmasi.
-
ennen kuin rukoilet
olosuhteiden muuttumista, rukoile itsesi muuttumista!
-
Rukouksen
mahdollisuuksien ainoat rajat ovat Jumalan tahdon rajat.
-
Esirukoilijoilla on
kädessään avain Jumalan parhaan tahdon toteutumiseksi maan päällä.
-
Päätä rakastaa
ihmisiä rukoilemalla heidän puolestaan. Mitä vaikeampi on kohde, sitä
merkityksellisempi on tulos.
-
anteeksianto
rukouksessa ei ehkä vaikuta siihen toiseen osapuoleen, se vaikuttaa sinuun.
Voinen
kertoa tässä elävän esimerkin omasta elämästäni:
Uskoontuloni
jälkeen pääsin heti mukaan Gideonien Raamatunjako toimintaan.
Kokouksissa
aina ihmettelin varsinkin vapaiden suuntien veljien hersyviä ja helponoloisia
rukouksia.
Itselläni
oli ikään kuin joku lukko, ja jouduin aina miettimään, mitä sanoisin.
Elämäntilanteeni
oli kyllä muutenkin levällään, kun vaimoni oli lähtenyt nuoremman
yhtiökumppanini kelkkaan ja ero oli tosiasia.
Sitten
sain ikään kuin kysymyksen, oletko sinä antanut heille anteeksi? Yritin
kiemurrella ulos tästä asiasta, mutta kun olin saanut sen anteeksiannon
tehdyksi, niin rukouslukko aivan kuin aukesi.
Siitä
on nyt yli 30 vuotta, ja ei ole koskaan tarvinnut miettiä, mitä rukouksessa
sanoisi.
Muista että Jumalan
Henki pyhittää tahtosi Jumalan tahdon mukaiseksi, rukoilee sinussa Jumalan
omien ajatusten mukaan, kirkastaa sinulle Jumalan tahdon ja pyhittää rukouksesi
niin, että Jumalan Pojan, Pyhän Hengen ja sinun sydämesi huuto ovat yhtä.
****
Nämä
kaksi ensimmäistä asiaa vaativat sinulta toimenpiteitä, mutta tämä kolmas ei vaadi muuta kuin nousta kirkonpenkistä,
ja pistää tossua toisen eteen mennäksesi Herran Pyhälle ehtoolliselle.
Ehtoollinen on pyhä
ateria. Leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri. Kun vietämme
ehtoollista, muistamme Jeesuksen kuolemaa ristillä. Hän kuoli ja kärsi
rangaistuksen kaikkien ihmisten sijasta, siis myös sinunkin.
Jokainen
ehtoollisen vastaanottaja saa syntinsä anteeksi. Kun Kristukseen luottaen
otamme vastaan leivän ja viinin, se on hengellinen ateria, joka yhdistää meidät
Kristukseen ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme.
Korinttolaiskirjeen
10 luku sanoo:
16. Eikö siunauksen malja, jonka me siunaamme, ole
osallisuus Kristuksen vereen? Eikö leipä, jonka me murramme, ole osallisuus
Kristuksen ruumiiseen?
17.
Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme
osallisia tuosta yhdestä leivästä.
Vaikka
emme voi ymmärtää tätä salaisuutta, voimme luottaa Vapahtajan omiin sanoihin,
jotka on talletettu pyhään Raamattuun.
Näin
alttari on Jumalan läsnäolon paikka, jonka ääreen kristillinen seurakunta
kokoontuu rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa, kuulemaan hänen sanaansa ja
vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Yhteisestä jumalanpalveluksesta saat
sinäkin voimaa elämääsi ja toimintaasi.
***
Nämä
kolme asiaahan ovat meille kaikille tuttuja, ja halusin ne tässä tuoda teille
ikään kuin muistin virkistyksenä.
Sitten
kerran tässä alkusyksyn konfirmaatiojumalanpalveluksessa Niemisen Maukka heitti
tähän vielä neljännen pointin:
”Vieraile
sellaisen ihmisen luona, jota muut eivät muista.”
Meidän
on nykypäivänä helppo laittaa rahaa johonkin keräykseen kännykällä, mutta
ostapas’ aikaa vierailuun jonkun lähimmäisen luona?
Tässä
hektisessä maailmanajassa on todella paljon yksinäisiä, ja syrjäytyneitä, ei
vain nuorten keskuudessa.
Pitkäaikaisessa
avioliittotyön jaksossa näimme, että perheiden hajotessa, toinen osapuoli
saattaa jäädä yksin. Jos esimerkiksi perheen ystäväpiiri onkin muotoutunut
toisen ystävistä tai sukulaisista, niin mitä jää sitten toiselle eron jälkeen?
Kun
valitamme ajan puutetta, niin olisiko karmaisevaa vaihtaa yksi tv-ilta viikossa
tai pari kuukaudessa tällaiseen vierailuun?
Kestäisikö
teillä hermo vielä kuulla yksi tapahtuma tältä sektorilta?
Olin
80-luvun alussa käynyt kirjoittajakursseja erään kirjallisen työni takia, ja
yksi opettajistani oli KRS:n kirjailija Niilo Laaksonen.
Onko
kukaan sattunut lukemaan hänen runojaan?
Nyt
yli 30 vuoden jälkeen hän sattui muuttamaan lähimaisemiin Linnainmaalla.
Muuten,
muistattehan sanonnan, että sattumia on vain lihasopassa, kaikella muulla on
joku tarkoitus!
Kohtaamisemme
jälkeen sain olla autokuskina hänelle ja eräälle toisella vanhemmalle herralle.
Viime
kesänä hän ei, sairauden runnellessa 91 vuotiasta, enää jaksanut lähteä näille
pikku reissuille.
Sain
sitten loppukesästä mutkan kautta kuulla, että hän oli Pirkanmaan Hoitokodissa.
Sain
pitää hänen viileästä kädestään, ja kuunnella, kun vielä oli paljon asiaa.
Mutta
ainoat sanat, joista sain selvää olivat: ”Seppo, minulla on ollut sinua ikävä!”
Parin
päivän päästä hän sai sitten kutsun Isän Kotiin.
Kuinkahan
monella ihmisellä on ollut meitä ikävä, mutta olemme menneet vasta sitten
kukkavihon kanssa?
Tässä Niilon
runonsa siltä ajalta, kun hän ei voinut tietää hautaamisensa tapahtuvan
syyskuussa:
Syyskuuta me elämme, sinä ja minä
sadon kypsymisen ja korjaamisen aikaa.
Myöhäisten kukkien aikaa,
pienten unelmien - ja niiden toteutumisen aikaa.
Jumalan, ja lähellä olevien ihmisten rakkauden aikaa.
Meitä rakastetaan ja me saamme rakastaa muita.
Meille on avoin Jumalan ja ihmisten syli.
Eletään täysillä syyskuu.
Korjaajan sirppi ei ole vielä tullut.
Se tulee, kun vilja on kypsä ja päivien luku on täynnä!
Lopputervehdys
on 1.Tessalonikalaiskirjeen lopusta:
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät
kokonaan, ja säilyköön koko teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne
nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. 24. Hän, joka
kutsuu teitä, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä. 28. Herramme Jeesuksen
Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne.
Amen
Voit myös kuunnella
miltä kuulostaa viidellä sadalla puhaltimella soitettu
Kommentit