Seurakunnan tulevaisuus

Saarna Jämijärven kirkossa 10.12.2017

Jumalan rauha,

joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olkoon meidän kanssamme,

kun nyt nousemme kuulemaan tämän sunnuntain evankeliumitekstiä Luukkaan evankeliumin seitsemännestätoista luvusta:

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta,

milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi:

"Ei Jumalan valtakunta tule niin,

että sen tulemista voidaan tarkkailla.

Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai:

on tuolla.'

Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
    Opetuslapsilleen hän sanoi:
    ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä.

Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja:

’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.

Sillä niin kuin salama välähtää, ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Ennen kuin menemme päivän aiheisiin, niin yhden asian tahtoisin kertoa, kun teitä katselen.

Usein jotkut maallikkosaarnaajat haluavat pitää saarnan tuota lukupulpetista, mutta minulla on ollut aina yksi syy nousta tänne saarnatuoliin!

En siis halua olla teitä ylempänä, vaan täältä minä näen sinutkin, joka olet valinnut vakipaikkasi kirkon takaosasta,

ja myös sinut, joka olet ehkä tänään tullut pitkästä aikaa kirkkoon, ja istunut vaivihkaa sinne takaosaan.

Tähän palaan sitten myöhemmin.

Olemme tänään kokoontuneet toisen adventtisunnuntain ja Suomen seuraavan satavuotiskauden ensimmäisen sunnuntain Jumalanpalvelukseen.

Aiheemme on, että Kuninkaamme saapuu kunniassaan.

Meille on sanottu, että vain Isä tietää nämä ajat, joka Toisen lukukappaleen tekstissä sanotaan:

Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. 

Meidän ei tarvitse murehtia näistä ajoista, sillä evankeliumitekstissähän sanotaan:

Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Siis meidänkin keskellämme tänään täällä Jämijärven kirkossa!

Jeesus sanoo:

Minä olen tullut valoksi maailmaan, ettei yksikään,

joka uskoo minuun jäisi pimeään.

Jeesuksen Kristuksen persoonalli­nen löytäminen on ihmeitten ihme ja toivon mukaan jatkuvan ihmettelyn ja kiitoksen aihe elämässämme.

Yhtäkään meistä ei ole kohdannut Jeesus niin vallankumouksellisella tavalla kuin aikoinaan Saulus Tarsolaista.

Mutta jokainen Jeesuksen kohdannut voi ja uskaltaa todennäköisesti Paavalin Filippiläiskirjeessä sanomaa toistaen:

 Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu (Fil. 3:8).

Haluaisitko sinä tuntea Jeesuksen samalla tavalla?

Opetuslapsista voimme nähdä, ettei kutsuttujen teologinen tietämys, tai koulutustaso olleet kutsumisen perustana, joten miksi et sinäkin?

Itse olen saanut kulkea tällä ”Herran tiellä” jo yli kolme vuosikymmentä,

ja eräs koiranleuka sanoikin, että etkö sitten jo voisi siirtyä vähän syrjään,

että Herra pääsisi kulkemaan!

Aikanaan monen yrityksen touhuissa jouduin myöntämään, että Jeesuksen Kristuksen arvo ja merkitys on suurempi kuin koko maailman voittaminen omakseen kaikkine rikkauksineen ja mahteineen.

Pahimmin entisen arvomaailman virheellisyyden huomasi vanhimman poikani liukumisessa pois perhepiiristä 70-luvulla, koska isä ei ollut koskaan kotona muuta kuin komentoa pitämässä!

Tämä punkkarikausi johti sitten huumekäyttöön, ja lopuksi omankäden kautta tapahtuneeseen kuolemaan 26 vuotiaana.

Jos panet toiseen vaakakuppiin elämän, maailman, menestyksen, kunnian, vallan, rikkauden ja toiseen yksin Vapahtajan,

niin Vapahtajan vaakakuppi on painavampi kuin koko maailma.

Sillä iäisyyden valossa vain sillä on jotain merkitystä.

Mutta käytännössä kuitenkin elämme toisin.

Ehkä sittenkin kaipaamme aivan liian usein paljon todellisemmin hänen lahjojaan, kuin häntä itseään.

Kaipaamme sitä, että hän antaisi meille hyvän elämän ja pitäisi meistä kaikessa huolta ja kaikki menisi meidän mielemme mukaisesti hauskasti ja leppoisasti.

Sitten tähän Jeesuksen seuraamiseen:

Täällä on varmasti monia, jotka ovat myös kulkeneet tätä tietä jo pitkään, niin teille haluan sanoa, että

”kertaus on opintojen äiti!”

Tämän olen oppinut ”kantapään kautta”, sillä vaimoni on ala-aste opettaja, ja tyttärenikin on opettaja, eikä sekään vielä riitä, sillä hänen miehensäkin on opettaja!

Tuntuu välillä siltä, että 72 vuotiaana pappa on edelleen ekalla luokalla!

Mutta leikki sikseen, sillä seuraavaksi haluaisin puhua juuri sinulle, joka olet ”pähkäillyt” tämän Jeesuksen seuraajaksi lähtemisen kanssa.

Ja varsinkin, jos olet tullut jumalanpalvelukseen ihmettelevänä, kaipaavana, tai jopa ahdistuneena tästä asiasta.

Itse asiassa tämä on varsin helppo juttu,

ja haluankin tässä nyt jakaa teidän kanssanne aikanaan Tampereen seurakuntayhtymän Silta-lehteen kirjoittamani minisaarnan toimintamallin:

Ollessasi messussa saat kuulla Jumalan Sanaa, sekä osallistua yhteiseen synnintunnustukseen,

jossa voi olla osio myös sinun henkilökohtaiselle tunnustuksellesi.

Saat kuulla myös saarnan, jonka koskettavuus on aina arvoitus.

Näin maallikkosaarnaajana olen todennut, että kaikille sopivaa saarnaa ei ole olemassakaan,

mutta jos kuulijakunnassa on yksikin,

jota saarnan sanoma koskettaa,

niin se on tehnyt tehtävänsä.

Osallistuessasi yhteiseen uskontunnustukseen, olet myös mukana Jumalan lahjojen vastaanottamisessa.

Ehtoollisen muistoateriassa saat kuulla: ”sinun puolestasi annettu----, sinun puolestasi vuodatettu---”,

ja juuri siksi ehtoollista kutsutaan myös ”armovälineeksi”.

Kun olet noussut seurakunnan kanssa kiittämään ja ylistämään Jumalaa,

ja ottanut vastaan Herran siunauksen,

niin loppuvirren aikana sinulla on mahdollisuus toimia seuraavasti:

Jos olet kastettu, eikä sinulla ole aikaisemmin ollut tilaisuutta tai mahdollisuutta, niin sano näin:

”Herra Jeesus, tule minun Vapahtajakseni ja ota minut omaksesi!”

Jatko on sitten tulevaisuutesi historiaa!

Filippiläiskirjeen alusta me saamme vielä lukea tämä luottamusta herättävä Paavalin toiveen:

Minä luotan siihen, että Jumala,

joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,

 myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Ja Paavali vielä vahvistaa sen Tessalonikalaiskirjeessä:

Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Tässä toivossa me saamme nyt nousta tunnustamaan yhteisen, kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän,  Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.