Seurakunnan tulevaisuus

KIVIKIRKON MESSU 11.8.2019

GIDEONIT

Saarna Seppo Nikkanen

Herran rauha olkoon meidän kanssamme, kun nyt nousemme kuulemaan päivän evankeliumitekstiä

Matteuksen evankeliumin 7 luvusta:

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja.

He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.

Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.

Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.

Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan.

Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’”

Kun keväällä tästä messuvierailusta sovittiin, niin totesin, etteipä ajankohtaisempaa aihetta tälle maailmanmenolle voisi sopia.

Ei vain kristitty joudu elämässään kamppailemaan erottaakseen totuuden valheesta ja oikean väärästä, vaan tämä on nykyisin koko ihmiskunnan ongelma.

Kaupankäynnissä on tapana ottaa vähintään kolme tarjousta oikean päätöksen syntymiseksi.

Nyt joudutaan erilaisten asioiden käsittelyssä etsimään vähintään kolme näkemystä edes jonkinlaisen totuuden löytymiseksi.

Päätöstä vaikeuttaa vielä se, että on olemassa monia totuuksia:

On osatotuuksia, suhteellisia totuuksia, vaihtoehtoisia totuuksia, vastakkaisia totuuksia ja ihmisen omia totuuksia.

Sellaiset ”totuudet” voivat olla jopa valhetta vaarallisempia.  Vaarallisin valhe kuitenkin on sellainen, jossa on mukana myös totuuden sirpale.

Minun ei varmastikaan tarvitse ottaa esimerkkejä, kuinka korkealle näiden valeuutisten ja osatotuuksien esittäminen on jo noussut eri tahoilla.

Meillä kaikilla näyttää olevan kiihkeä oikeassa olemisen tarve, ja se ei ilmene pelkästään ”somessa”, vaan myöskin kirkkomme piirissä.

Mitenkäs nyt meidän kristittyjen tulisi tähän menoon suhtautua.

Alkuvirsi ”Totuuden Henki” johdatti meidät jo oikeille jäljille.

Tämän päivän lukukappaleessa ovat 1. Johanneksen kirjeen  4 luvussa sanat:

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta. 

Harvoinpa me pääsemme kysymään näiltä valhejulistajilta heidän suhdettaan Jeesukseen Kristukseen, mutta Henki kyllä auttaa meitä tunnistuksessa, ja viime kädessä Raamatun sana.

Siellä Jeesus sanoo” Minä olen totuus”.

Toissa sunnuntai radiojumalanpalveluksessa Oululainen saarnaaja otti hyvin esille, kuinka me niin maailman asioissa, kuin myös kirkon piirissä  olemme kaivautuneet ikään kuin omiin turvallisiin poteroihimme, ja siltä viskelemme sananmusia toisiin poteroihin.

Tämä toimintamalli ei kuitenkaan auta meitä totuuden löytymisessä.

Lähimmäisenrakkaus vaatii meitä myös toisen ihmisen elämäntilanteen kuulemista ja hänen totuutensa perusteita.

Siksi meillä on kaksi korvaa ja vain yksi suu.

Siirrytäänpä sitten vähän toiseen aihepiiriin, eli miten meihin uskoviin totuudenetsijöinä maailmassa suhtaudutaan.

Olen oikeastaan jo tämän vuosikymmenen aikana ihmetellyt maailman ihmisten ”suvaitsevaiston” suhtautumista meihin kristittyihin, kun kaikkea pitää suvaita, mutta meitä ei haluta suvaita!

Onneksi käsiini sattui Tapio Puolimatkan eräs viimeisiä kirjoja, jossa hän kiteyttää asiaa varsin selkeästi.

Tapsa kuvaa heitä ”uusgnostilaisina”, jotka haluavat poistaa Jumalan ja Raamatun käskyt saadakseen toteuttaa itseään vapaasti, ilman mitään rajoituksia.

Gnostilaisuushan oli Rooman vallan aikaan ilmaantunut synkretistinen uskonsuunta, jossa nämä ”valistunut eliitti” sanoi saaneensa salatun korkeamman tiedon eli ”gnosiksen”.

Tämän valaistumisen avulla he voivat ratkaista itse kaikki ongelmansa ja näin nousevat muun ihmiskunnan yläpuolelle.

Kristittyjä he pitivät sokeina ja hulluina, kun nämä muka eivät ymmärtäneet, että Sofia on maailman-kaikkeuden Äiti ja Jahve itse paholainen!

Niin silloin kuin nykyisinkin seksuaalivapaus on kuitenkin tämän toimintamallin avainsana, mutta mitä kaikkea se sitten sisältää, olisikin eri luennon aihe, ja sisältää juttuja jotka eivät oikein saarnaan sovellu.

Kuitenkin tämän päivän ”suvaitsevaisto” on onnistumassa meidän kristittyjen työntämisessä marginaaliin, ja mieluimmin kokonaan pois näkyvistä.

Kun sattuneesta syystä olen saanut syventyä juutalaisten historiaan, niin tässä alkaa olla jo samoja merkkejä.

Onneksi tämä ”ulospelaaminen” on meillä länsimaissa henkistä laatua, mutta maailmanlaajuisestihan kristityt ovat suurin vainottujen ryhmä.

No, pitääkö tästä nyt sitten olla huolissaan?

Kyllä ja ei.

Kyllä muun muassa siksi, että monet kristityt joutuvat kätkemään uskonsa esimerkiksi työpaikalla, tai työtä hakiessaan pelätessään nykypäivän ”kristofobian” vaikutuksia.

Näin sielunvihollinen taputtaa karvaisia käsiään, kun henkilökohtainen lähetyskäskyn toteuttaminen estyy!

Huolissaan tästä suuntauksesta ei kuitenkaan meidän tarvitse olla, koska tiedämme tämän maailman menevän kohti loppuaan.

Monet historian kulttuurit ovat sortuneet juuri seksuaalisen moraalittomuuden myötä.

Sitten lopuksi vielä paluu alussa mainittuun potero asiaan.

Meidän ei kuitenkaan tule ryhtyä kivittämään näitä maailman ihmisiä omista poteroistamme, sillä emmehän tiedä, ketkä lähellämme olevista ihmisistä ovat vain tietämättömiä kristillisen elämän tosiasioista.

Jos sitten sanot, etten minäkään tiedä riittävästi näistä uskonasiosta, niin muista,

että ensin Jumala on kutsunut jotakuta ihmistä, jonka kohtaat, ja sitten Hän on luvannut antaa sinulle oikeat sanat.

Tämä Gideon-työ on avannut minulle monia mahdollisuuksia todistamiseen.

Tapanani on ollut kysyä ihmisiltä, mitä nämä ajattelevat näistä uskonasioista.

Tällainen avoin kysymys on antanut toisille mahdollisuuden kertoa muutenkin elämästään.

Näin olen saanut antaa Uuden Testamentin niille jotka ovat suostuneet sen vastaanottamaan.

Ja useimmat ovat!

Rohkaisuksi tällaiseen toimintaan me saamme vielä lukea Filippiläiskirjeen alusta taas tähänkin tilanteeseen sopivan, ja luottamusta herättävä Paavalin toiveen:

Minä luotan siihen, että Jumala,

joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,

 myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.

Ja hän vielä vahvistaa sen Tessalonikalaiskirjeessä:

Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.

Tässä toivossa me saamme nyt nousta tunnustamaan yhteisen, kristillisen uskomme:

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,

ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.