Kristityn miehen identiteetti
Armo Miehille 26.11.2016
Seppo Nikkasen Saarna Messussa
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, olkoon meidän kanssamme, kun nyt nousemme kuulemaan huomisen sunnuntain evankeliumitekstiä MARKUKSEN evankeliumin luvun 11 alusta:
Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille:
”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut.
Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen.
Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?”
He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä.
He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille.
Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta.
Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
-Tässä seurakunta lauloi: Hoosianna Virsi 1!
*****************************************************************************************
Huominen, Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä.
Kuitenkin meillä on aina epäilyksemme, kun kuulemme jonkun Jumalan kutsun tai ohjeen.
Olen varma, että jos olisin voinut olla kärpäsenä pensaassa, kun Jeesus antoi ohjeet opetuslapsille, niin vähänmatkan päässä äijät alkoivat supatella, että jos aasi löydetään, niin mistä me sitä tiedetään, onko joku istunut jo sen päällä?
Ja uskovatko sen omistajat, että me sen oikeasti palautamme, ja ymmärtävätkö ne kuka herra sitä oikein tarvitsee?
Kun me siis toteamme, että Jumala haluaisi ohjata meitä johonkin suuntaan, niin osaammeko tunnistaa oman identiteettimme, eli asemamme Kristuksessa, ja toimia sen mukaan?
Olenko Epäilevä Tuomas, vai ”tässä olen-mies”?
Kauppamiehen mielisanonta ”makkarassa on kaksi päätä” auttaa meitä tässäkin.
Kun joku esittää sinulle kantansa ehdottomalla varmuudella jostain asiasta, niin silläkin ”grillimakkaralla” on se toinen pää ja sitten toinen pää!
Näin voimme tutkailla myös kristityn miehen identiteettiä näin käytännön tasolla:
Toisessa päässä ovat uskossaan epävarmat ja ”armon kerjäläiset” ja toisessa taas ne, jotka kokevat elävänsä pelastusvarmuudessa!
Kumpaan päähän sinä asetat itsesi, vai oletko jossain välillä?
Otankin tähän nyt kolme kohtaa, joiden perusteella voimme tunnustella omaa asemaamme Kristuksessa:
- Rauha Jumalan kanssa, jonka voimme lukea Room. 5:1
Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tämä rauha ei ole vain tunne, vaan perustuu silloin tietoon ja uskoon siitä, että Kristuksen uhrityö riittää!
- Oma ansioitumisen loppumisen luemme Ef.2:8-9
8. Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla.
Voiko sen selvemmin sanoa?
- Täydellisyys Jumalan edessä.
Hepr. 10:14
14. sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Kun me kipuilemme tämän ”täydellinen” sanan kanssa, niin meidän tässä kannattaa vielä muistaa, että sielunvihollinen tekee kaikkensa pimittääkseen uskovalta Kristuksen työn riittävyyden, ja yrittää saada meidät katsomaan omaa huonouttamme!
Näistä aiheista voimme tulkita mihin kohtaan makkaraa me sijoitumme!
Olimme vaimoni kanssa tässä joku viikko sitten tämän Joki-Erkkilän ”iltamissa”, ja siellä oli brittipuhuja, joka ansiokkaasti pyöritti todella tärkeää asiaa:
Kun me uskoontulon jälkeen kellimme ”vauvakristittyinä” Jeesuksen hellässä huomassa, niin me helposti jäämme ”harrastamaan kristillisyyttä”!
Kuitenkin tämän ”kuherruskuukauden” jälkeen meidän tulisi tehdä Jeesuksesta oikeasti jokapäiväisen elämämme Herra!
Tähän joka-aamuiseen tekstilukuun, ja hiljentymiseen olemme vaimoni kanssa saaneet palata pienen tauon jälkeen, ja se on antanut taas tuoreen lähdön uuteen päivään Herrassa.
Miten sitten löytyisi ” Se täydellinen rakkaus” jolla voisimme esimerkiksi rakastaa lähimmäistämme?
Koska Jumala on rakastanut meitä ensin, niin Hän on myös luvannut meille Pyhän hengen avuksemme.
Me saamme rakkauden voimaa riittävästi jokaiselle päivälle niin kuin israelilaiset mannaa erämaassa.
Se ei lopu kesken, eikä sitä jää yli, ja huomenna saamme uuden annoksen, jos sitä pyydämme.
Entä sitten, kun kohdallemme tulee ihminen, josta koemme, ettei hän ansaitse meidän rakkauttamme?
Kun hän on jotenkin sinua vastaan rikkonut, niin sinun tehtäväsi on antaa hänelle anteeksi, vaikka hän ei olisi anteeksipyyntöä esittänytkään!
Anteeksiantamattomuus on sama kuin söisit itse myrkkyä kiusataksesi toista!
Jos tuntuu vaikealta, niin Filippiläiskirjeen 4 luvussa Paavali sanoo näin:
6. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Joskus voimme olla tilanteessa, etteivät voimamme oikein riitä rukoukseenkaan.
Silloin on hyvä muistaa, että huokauskin on rukous, kun sillä on oikea osoite.
Tähän loppuun haluan vielä lukea Filippiläiskirjeen alusta tämä luottamusta herättävä Paavalin toiveen, johon minäkin haluan tässä nyt yhtyä:
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Ja tämä kuitataan vielä Tessalonikalaiskirjeessä:
Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.
Tässä luottamuksessa me nousemme nyt tunnustamaan kristillisen Uskomme:
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Kommentit